Tabi-sukat (足袋, kirjaimellisesti “jalkapussi”) ovat perinteiset japanilaiset sukat, jotka voivat ulottua puoleen sääreen asti. Ne ovat nopeasti kasvattaneet suosiotaan ympäri maailmaa. Se ei ole yllättävää, kun tiedetään, kuinka mukavat nämä erikoiset sukat ovat, sillä ne erottavat isovarpaan muista varpaista. Tietenkin, kuten kaikella japanilaisella, tabi-sukilla on mielenkiintoinen historia.
Tabi-sukkien historia
Nämä sukat, jotka erottavat isovarpaan muista varpaista, suunniteltiin sopimaan tuolloin yleisesti käytettyihin japanilaisiin sandaaleihin, kuten geta-sandaaleihin tai zōri-sandaaleihin, täydentämään kimonoa, joka on perinteinen japanilainen vaate. Tabi-sukat ilmestyivät ensimmäisen kerran japanilaisten jalkoihin 1400-luvulla.
Japani oli maa, josta puuttui puuvilla, joten vain varakkaimmilla japanilaisilla oli varaa käyttää näitä sukkia. Vasta Kiinan kanssa käytävän kaupan avautumisen jälkeen Japani pystyi tuomaan maahan suuria määriä puuvillaa. Tämä markkinoiden avautuminen mahdollisti useampien sukkien valmistamisen ja teki tästä asusteesta saavutettavan kaikille japanilaisille yhteiskuntaluokille.
Samurai ja Chugen valmistautumassa matkaan. Kuva: Okinawa Soba
Tabi-sukat kutsutaan usein virheellisesti « samurai-sukiksi » tai « ninja-sukiksi », vaikka niitä käyttivät kaikki yhteiskuntaluokat, vaikka ne yhdistetäänkin yleensä samurai-asuihin ja perinteisiin kimonoihin. Kaikki miehet ja naiset saivat käyttää tabi-sukkia, mutta sosiaaliseen asemaan perustuvia rajoituksia kuitenkin asetettiin.
Samuraita juhla-asussa. Vasemmalla oleva mies käyttää geta-sandaaleja, toinen käyttää zori-sandaaleja. Molemmat käyttävät tabi-sukkia. Kuva: Bibliothèque Nationale de France.
Itse asiassa proletaarit saivat käyttää vain sinisiä sukkia. Samurait puolestaan saivat käyttää mitä tahansa muuta väriä paitsi kultaista ja violettia. Taiteilijat saivat käyttää (ja käyttivät yleensä) kaikenlaisia kuoseja. Ja tietysti aateliset ja herrat saivat pukeutua minkä tahansa värisiin ja tyyppisiin sukkiin. Yleensä he käyttivät ylemmän luokan värejä, jotka olivat violetti ja kultainen.
Japanilaiset geta-sandaalit muuttuivat myöhemmin vähemmän suosituiksi japanilaisten jokapäiväisessä elämässä, mikä johti tabi-sukkien käytön vähenemiseen.
Tabi nykyään
Tabi-sukat ovat kestäneet ajan hammasta ja niistä on tullut jopa muodikkaita asusteita. Nykyään niitä käytetään kimonon tai yukatan kanssa. Ne ovat perinteisesti valkoisia, erityisesti muodollisissa tilaisuuksissa, kuten teeseremoniassa tai häissä. Seremonioiden ulkopuolella miehet käyttävät toisinaan mustia tai sinisiä tabi-sukkia, ja naiset käyttävät tabi-sukkia, joissa on suuri valikoima eri kuoseja ja värejä.
Toisin kuin länsimaiset sukat, perinteiset tabi-sukat eivät ole joustavia, vaan ne on valmistettu kokonaan puuvillasta, ja niissä on paksumpi pohja (joka on vähemmän jäykkä kuin kengänpohja). Koska japanilaisen perinteen mukaan kengät riisutaan temppeliin tai kotiin astuttaessa, tämä pohja tarjoaa jaloille saman mukavuuden kuin länsimaiset tohvelit. Näiden perinteisten sukkien erityispiirre on myös se, että ne puetaan takaa. Takaosassa sijaitseva metallinen hakasjärjestelmä, jota kutsutaan nimellä kohaze, pitää sukan paikallaan jalassa.
Perinteisiä tabi-sukkia ei yleensä myydä ranskalaisilla kengännumeroilla, vaan pituuden mukaan senttimetreinä. Oikean senttimetrimitan löytämiseksi ostettaville sukille riittää, että kerrot ranskalaisen kengännumerosi luvulla 0,67.
Nykyään malleja on valtavasti, nilkkapituisista aina pohkeen puoliväliin ulottuviin, kuten tabi socks -sukat, jotka ovat nykyaikaisempia tabi-sukkia, jotka on valmistettu joustavista materiaaleista ilman hakasjärjestelmää.
On olemassa myös ulkokäyttöön tarkoitettuja tabi-kenkiä, jotka ovat paksumpia ja joissa on kumipohja. Näitä kutsutaan nimellä jika-tabi (地下足袋, kirjaimellisesti “tabi maata varten”). Ne saivat alkunsa 1900-luvun alussa, ja niistä kerrotaan lisää toisessa blogikirjoituksessamme.
