Kalligrafia on Japanissa paljon enemmän kuin pelkkää kirjoittamista – se on todellinen filosofia. Tämän sukupolvelta toiselle periytyvän japanilaisen taiteen kauneus ei jätä ketään kylmäksi.
Japanilainen kalligrafia eli Shodo on perinteinen taidemuoto, joka tarkoittaa “kirjoittamisen tietä”. Siinä piirretään huolellisesti tyylikkäitä merkkejä kiinalaisella tussilla kastetulla siveltimellä. Se on kulttuurinen, koristeellinen ja henkinen harjoitus, jonka tavoitteena on saavuttaa kehon ja mielen harmonia.
Tutustutaan yhdessä tähän Aasiasta peräisin olevaan aarteeseen, erilaisiin japanilaisiin kirjoitustyyleihin, zen-yhteyteen sekä tarvittaviin välineisiin.
📖 Shodo, kirjoittamisen tie
Japanissa taidetta pidetään todellisena henkisenä nousuna. Aivan kuten Ikebana (kukkien tie) tai kamppailulajit, myös Shodo on tapa parantaa keskittymiskykyä, luoda yhteys itseensä ja terävöittää mieltä samalla kun etsitään täydellistä tasapainoa.
Japanin kielellä Sho tarkoittaa “kirjoittaa” ja dô “tietä”. Japanilaisia kalligrafeja kutsutaan nimellä shodoka tai shoka. Kirjoittamisen tie vaatii pitkää opiskelua ja paljon harjoittelua; matka suureksi mestariksi on pitkä.
Viivan painallus, jäljen tarkkuus, linjat, kaaret ja pisteet ovat yksityiskohtia, jotka tekevät tästä tieteenalasta todellisen taideteoksen. Asento, siveltimen pito ja liikkeet ovat erityisen tarkasti säänneltyjä. Liikkeen on oltava täsmällinen ja täydellisesti hallittu.
Lisäksi ideogrammit välittävät elämänenergiaa, jota kutsutaan nimellä “Ki”. Japanilainen kalligrafia on nousevan auringon maassa paljon enemmän kuin vain viestintäväline tai sisustuselementti – se on pyhää taidetta.
📌 Kalligrafian alkuperä Japanissa
Vaikka kiinalaiset ideogrammit ilmestyivät noin 3000 vuotta sitten, japanilaisen kalligrafian historia alkoi vasta 6. vuosisadalla buddhalaisuuden ja kungfutselaisuuden saapuessa.
Koska saaristolla ei ollut omaa kirjoitusjärjestelmää, kiinalaisia merkkejä (sinogrammeja) käytettiin kanji-merkkien (japanin kielen ideogrammien) muodostamiseen. 7. vuosisadan tienoilla munkkeja lähetettiin Kiinaan omaksumaan paikallisia uskonnollisia käytäntöjä, joihin kiinalainen kalligrafia kuului. Näin kalligrafian taide levisi vähitellen Japaniin ja antoi elämän buddhalaisille teksteille, runoudelle ja kirjallisuudelle. Se sai vaikutteita pääasiassa kiinalaisista teoksista ja Kaisho-tyylistä.
Tuona aikana erottui kolme kalligrafiaa: keisari Saga, Shingon-buddhalaisen koulukunnan perustaja Kukai sekä Tachibana no Hayanari, jotka kuuluivat kuuluisaan “Sanpitsu”-ryhmään (3 sivellintä).
Vasta 9. vuosisadan lopulla tämä japanilainen taide alkoi kukoistaa. Japanilaisen estetiikan pohjalta nousevan auringon maa loi oman kalligrafiatyylinsä.
Chobunsai Eishin (1756-1829) puupiirroksia sarjasta “Kuusi vihreiden talojen kaunotarta verrattuna kuuteen kuolemattomaan runoilijaan” (1794-1795)
Japanin kirjoitettu kieli kehittyi japanilaisten tavukirjoitusten eli kanojen myötä. Hiraganoja käytetään kieliopillisina morfeemeina ja tietyissä japanilaisissa sanoissa, kun taas Katakanat kirjoittavat auki vieraskielisiä termejä. Keisarillisen hovin naiset käyttivät näitä merkkejä ahkerasti Heian-kaudella, ennen kuin miehetkin ottivat ne myöhemmin käyttöön.
Japanilaista kirjallisuutta kehittäneiden suurten naisten joukossa voidaan mainita kuuluisat kirjailijat Sei Shonagon ja Murasaki Shikibu. On huomioitava, että noin 10. vuosisadalla kalligrafia oli varattu japanilaiselle aristokratialle. Sitä opiskelivat hovin oppineet ja samurait.
Kamakura-kaudella (1185–1333) zen-buddhalaiset munkit vaikuttivat voimakkaasti Japanissa. He keksivät Bokuseki-tyylin, joka sai inspiraationsa Kiinaa hallinneista Song- ja Yuan-dynastioista. Se on taidemuoto, joka edustaa kalligrafin mielentilaa teoksen luomishetkellä Zazen-meditaation aikana.
Myöhemmin japanilainen kalligrafia ei ollut enää vain aateliston etuoikeus, vaan se levisi myös kauppiaiden keskuuteen. Se vakiintui koristeeksi teenjuontiseremonioissa kutsumaan mielen meditaatioon. Kauniin kirjoittamisen taitoa opetettiin myös geishoille samalla tavoin kuin perinteisiä tansseja, kirjallisuutta, runoutta tai kukkien asettelua.
✒ Japanilaisen kalligrafian eri luokat
Ensimmäiset kalligrafiassa käytetyt piktogrammit olivat kiinalaisia merkkejä (Japanissa kanji). Niitä käytettiin buddhalaisuuden pyhien tekstien kirjoittamiseen, jotka inspiroivat kalligrafeja vielä tänäkin päivänä.
▪ Daijisho
Tämä lajityyppi koostuu yhden tai kahden kanji-merkin esittämisestä, jotka on korostettu graafisesti muuntelemalla siveltimen vetoja, liikkeitä ja painallusta.
▪ Kanat
Nämä japanilaiset tavukirjoitukset ovat yksinkertaistettuja kanji-merkkejä, joita käytetään niiden foneettisuuden vuoksi. Niitä käytetään pääasiassa runojen tai haikujen kirjoittamiseen.
▪ Kindai Shibunsho
Tämä on kanji- ja kana-merkkien sekoitus, joka luotiin helpottamaan vanhojen tekstien ymmärtämistä. Nykyaikaiset runot kirjoitetaan usein Kindai Shibunsho -tyylillä. Tätä kalligrafian muotoa käytetään myös vieraiden tekstien kääntämiseen.
▪ Zen Eisho
Tämä on kalligrafian abstrakti muoto, joka ilmestyi 50-luvulla. Taiteilija ilmaisee itseään vapaasti ja luo todellisia taideteoksia välittämättä tavanomaisista säännöistä.
▪ Tenkoku
Sinettien kaiverrus, jota käytettiin aiemmin asiakirjojen varmentamiseen, muuttui taiteeksi 14. vuosisadasta alkaen. Tenkoku tarkoittaa kiinalaisten piktogrammien kaivertamista kiveen, jotta niillä voidaan tehdä kirkkaanpunainen painojälki.
📜 Japanilaiset kalligrafiatyylit
Japanilaisessa kalligrafiassa on lisäksi 5 päätyyliä, jotka ovat kaikki peräisin Kiinasta. Eri kirjoitusmuodot kulkevat käsi kädessä aikakauden välineiden kanssa.
▪ Tensho-tyyli
Se ilmestyi Qin-dynastian aikana ennen paperin keksimistä. Suuri sinetti tai suuri sinettityyli on peräisin luista, suomuista tai pronssista tehdyistä arkaaisista kirjoituksista. Pieni sinetti oli aikakauden virallinen kirjoitusmuoto. Merkkien kaivertamiseen käytetty piirrin antaa jäljille ohuen ja tasaisen ulkonäön.
▪ Reisho-tyyli
Tämä kirjoitustyyli keksittiin helpottamaan valtion virkamiesten ja kirjureiden työtä. Tyyli tunnistetaan sen hieman aaltoilevasta jäljestä. (Linnunpyrstö).
▪ Shosho-tyyli
Tämä on suosittu kirjoitusmuoto. Vedot ovat yksinkertaistettuja, mutta tätä kursiivista tyyliä pidetään vaikeimpana hallita kalligrafiassa. Sitä käytetään abstraktissa taiteessa ja zenissä, joka heijastaa tekijän energiaa.
▪ Gyosho-tyyli
Tämä on puolikursiivinen kirjoitus, joka syntyi Han-dynastian aikana Liu De-Shengin siveltimen alla, ennen kuin suuri kiinalainen kalligrafi (Wang Xizhi) otti sen käyttöön. Gyosho on hyvin yleinen käsinkirjoituksessa. Tässä tyylissä taiteilijan sivellin ei irtoa paperista.
▪ Kaisho-tyyli
Se ilmestyi Wei- ja Jin-dynastioiden aikana mahdollistaakseen erityisen luettavan kirjoitustavan, joka vastasi aikakauden vallanpitäjien tarpeita. Merkit ovat erillään toisistaan ja muistuttavat vahvasti painokirjasimia lukemisen helpottamiseksi. Tämä on paras tyyli kalligrafian aloittamiseen.
🗝 Japanilaisen kalligrafian tarvittavat työkalut
Jos haluat osallistua japanilaisen kalligrafian tunneille, sinun on hankittava oppineen neljä aarretta. Eli paperi, sivellin, tussitanko tai nestemäinen tussi ja tussikivi.
- Fude: Tämä on japanilainen sivellin, joka koostuu bambupuusta valmistetusta varresta ja erikokoisista harjaksista. (ohut kärki, pitkät, pehmeät, jäykät karvat…)
- Sumi: Kiinalainen tussi on sekoitus poltetusta hartsipitoisesta puusta saatua nokea, kasviöljyjä ja liimaa. Sitä on saatavilla nestemäisessä muodossa tai tankona (sumi), joka on valmistettu käsin kuivatusta tussista. Tussitankoa hierotaan veteen, jolloin saadaan mustaa tai joskus värillistä nestemäistä tussia riippuen valmistuksessa käytetyn puun tyypistä.
- Suzuri: Tussikiveä käytetään tussitangon hieromiseen nestemäisen tussin valmistamiseksi. Se on usein liuskekiveä. Se on astia, johon sivellin kastetaan.
- Hanshi: Nämä ovat ohuet paperiarkit, jotka on valmistettu käsityönä 25×35-koossa. Toisin kuin Kiinassa, kyseessä ei ole riisipaperi, vaan mulperipuun kuidut.
Näiden neljän kalligrafiatyökalun lisäksi on hyvä omistaa myös paperipaino ja alusta. Jos haluat aloittaa Shodo-seikkailun tai tutustuttaa läheisesi tähän harjoitukseen, tutustu japanilaisen kalligrafian setteihimme.
🧘 Kalligrafia ja zen-filosofia
Zen on buddhalaisuuden suuntaus, joka käyttää meditaatiota mielen herättämiseen, erityisesti Zazen-asentoa. Japanilainen kalligrafia saa inspiraationsa zen-filosofiasta, sillä se muodostaa todellisen yhteyden kehon ja mielen välille.
Ensinnäkin hengityksen hallinta on välttämätön elementti harmonisen liikkeen saavuttamiseksi. Hengitys on Ki-energian lähde, joka ilmaistaan siveltimen vedossa. Syvä hengitys tuottaa laajemman jäljen. Toiseksi zen-meditaatio mahdollistaa mielen tyhjentämisen niin, että jokainen kalligrafia on sydämen eikä ajatuksen olemus, samalla kun täydellisyyden tavoittelu jätetään syrjään.
Lopuksi, muista, että aidon zen-kalligrafian saavuttamiseksi on noudatettava 4 perusperiaatetta:
▪ Sommittelun harmonia
Harmonia ja tasapaino ovat välttämättömiä laadukkaan teoksen luomiseksi. Siksi tilan hallinta ja sommittelun säännöt ovat japanilaisen kalligrafian perusta.
▪ Voimien tasapaino
Tavoitteena on myös vaihdella vetojen paksuutta. Kaarevat linjat ovat kevyempiä ja juoksevampia, kun taas suorat linjat ovat korostetumpia.
▪ Nykyhetken heijastus
Teos syntyy yhdellä istumalla. Se välittää taiteilijan energian ja tunteen juuri sillä hetkellä. Tässä ei ole kyse sommitelman korjaamisesta myöhemmin. Kaikki, mikä on aloitettu, on saatettava loppuun.
▪ Ki-energian paljastaminen
Tämä on elämänvoima, joka tekee kalligrafiasta niin kaunista. Ilman Ki-energiaa piirroksilla ei ole sielua. Ennen merkkien maalaamista taiteilijan on keskityttävä hengitykseensä ja nykyhetkeen. Sitten hän heijastaa koetun energian siveltimen liikkeen kautta.
🤓 Japanilaisen kalligrafian oppiminen
Jos japanilaisen kirjoitustaidon maailma kiehtoo sinua, tiedä, että kalligrafian kursseja on mahdollista löytää. Internetissä on paljon kirjoja ja resursseja kalligrafiatekniikoiden löytämiseen, jotka sopivat kaikille tasoille. Voit kuitenkin myös opiskella tätä japanilaista taidetta opettajan johdolla. Jotkut tarjoavat kotikursseja, kun taas toiset kutsuvat sinut ryhmätunneille.
Pariisissa voit ottaa yhteyttä Quartier du Japoniin, Maison de la Culture du Japoniin tai Nadeshiko-tilaan, jotka tarjoavat säännöllisesti kursseja. Voit myös tarkistaa sivustoja, kuten SuperProf, jotka yhdistävät sinut kalligrafian opettajiin asuinpaikastasi riippumatta.
Laadukkainta on mennä suoraan kalligrafiamestarin työpajalle, joka neuvoo sinua asennossa, liikkeissä, vedoissa ja kaikissa hienouksissa, jotka tekevät eron työn laadussa. Shodoka mukautuu tasoosi ja ohjaa sinut edistymisesi kannalta sopivimpiin tyyleihin. Lisäksi saat varmasti nauttia hänen maalaamisensa seuraamisesta ja tekniikan tarkkailusta. Pariisissa voit ottaa yhteyttä esimerkiksi mestari Makiko Takeihin.
Syventääksesi tietojasi japanilaisesta kalligrafiasta, voimme suositella blogia calligraphie-japonaise.fr.
Japanilainen kalligrafia on oodi herkkyydelle, runoudelle ja maailmankaikkeuden kauneudelle, joka avaa ovet henkisyyteen. Lisäksi tämän japanilaisen taiteen harjoittaminen tuo suurta tyyneyttä ja parantaa keskittymiskykyäsi. Oletko siis valmis kokeilemaan?
