Yksi japanilaisen taiteen kiehtovimmista muodoista on perinteinen japanilainen teatteri, joka on aina ollut näyttämötaiteen keskiössä.
Japanilainen teatteri on tanssia ja laulua yhdistävä esitysmuoto, joka on saanut alkunsa uskonnollisista rituaaleista, paikallisista perinteistä ja kansanomaisesta viihteestä. Tämä UNESCOn aineettomaksi kulttuuriperinnöksi tunnustettu taidemuoto koostuu useista eri tyylilajeista: kansanomaisesta Kabukista, dramaattisesta Nô-teatterista, koomisesta Kyogenista sekä Bunraku-nukketeatterista.
Tarkastellaanpa lähemmin tätä nousevan auringon maan poikkeuksellista perinteistä viihdettä.
🎭 Kabuki, kansanomainen japanilainen teatteri
1600-luvun alussa syntynyt Kabuki on perinteistä kansanteatteria. Tämä eepillinen esitysmuoto on ollut Japanissa erittäin arvostettu Edo-kaudelta lähtien ja se kerää suuria yleisöjä.
Nishizaki Sakurako ja Bando Kotji Kabuki-näytelmässä ”Yoshino Mountain”
Kabukin alkuperä
Ideogrammit ”ka” 歌, ”bu” 舞 ja ”ki” 伎 tarkoittavat vastaavasti ”laulua”, ”tanssia” ja ”taituruutta”. Kabukin ydin kumpuaa tuon ajan taiteellisuutta leimanneesta avantgardistisesta hengestä. Ennen vanhaan Kabuki-näyttelijöitä pidettiin omalaatuisina hulluttelijoina, jotka pukeutuivat erikoisesti (kabuki-mono).
Vuonna 1603 kuuluisa tanssija Okuni esitti ensimmäisen Kabuki-esityksen Kiotossa… ja viihteestä tuli nopeasti suosittua. Koska näytelmiä esittivät usein prostituoidut, Kabuki yhdistettiin pian irstailuun. Tämän hillittömyyden vuoksi Tokugawan shogunaatti kielsi naispuolisten artistien esiintymisen lavalla vuonna 1629. Siitä lähtien Kabuki-näyttelijän ammatti on ollut yksinomaan miesten ala.
Edo-kaudella sotureiden, daimioiden ja kauppiasluokan suosima Kabuki erottuu edukseen näyttävillä puvuillaan, meikeillään, näyttelijöiden ekstravagantilla esiintymisellä sekä spektaakkelimaisella lavastuksellaan.
Esityksissä yhdistyvät tanssi, komedia, romantiikka ja tragedia, joita säestää omaleimainen äänimaailma. Shamisen, perinteinen kolmikielinen japanilainen soitin, ilmaisee näyttelijöiden tunteita ja vahvistaa heidän taiteellista suoritustaan. Lisäksi näyttämö on varustettu lukuisilla laitteilla, jotka mahdollistavat vaikuttavat visuaaliset tehosteet (keskellä oleva pyörivä näyttämö, koneistot ja yleisön halki kulkeva silta).
Nykypäivän Kabuki
Nykyään tämä teatterimuoto säilyttää perinteiset koodistonsa uudistuen samalla. Näyttelijöiden joukossa voi nykyään nähdä popkulttuurin ikoneita, jotta tavoitettaisiin nuoremmat sukupolvet.
🙏 Nô, dramaattinen japanilainen teatteri
Nô on perinteisen teatterin dramaattinen muoto, joka koostuu lyyrisistä lauluista, tansseista ja miimikosta. Shogunien ajasta lähtien Japanin eliitille varattu Nô on ainutlaatuinen taidemuoto, joka on yhtä aikaa runollinen ja hengellinen.
Nô-teatteriesitys ”Aoi no Ue” eli ”Rouva Aoi”.
Nô-teatterin alkuperä
1300-luvulla Muromachi-kaudella syntynyt Nôgaku on vanhin teatterimuoto, joka on Nôn (lyyrisen draaman) ja Kyogenin (komedian) alkulähde. Tämä viihdemuoto syntyi ennen Shakespearen teoksia ja se periytyy 700-luvun kansanomaisesta sirkuslajista, Sangakusta.
Nô juontaa juurensa uskonnollisiin kultteihin ja rituaalitansseihin, joita harjoitettiin aikoinaan kamien lepyttämiseksi ja maanviljelijöiden sadon siunaamiseksi (Kagura). Myöhemmin Sangaku toi mukaan näyttävämmän ulottuvuuden integroimalla taikatemppuja, akrobatiaa ja koomisia elementtejä. Vähitellen esteettisyyden tavoittelu nousi pyhyyden yläpuolelle tarjoten todellisia taiteellisia suorituksia. ”Nô” tarkoittaa muuten ”voimaa” ja se on saanut merkityksen ”lahjakkuus” kunnianosoituksena artistien työlle.
Muromachi-kaudella Nô omaksui uusia sääntöjä, jotka säätelevät pukuja, naamioita, lauluja ja orkesteria. Vaikka Sangakun henki säilyi, Nô suunnattiin tästä eteenpäin soturiaristokratialle.
Nô-näyttelijät
Näyttelijät harjoittavat Nôta sukupolvelta toiselle. He ovat aina miehiä. Shite on pääosan esittäjä ja juonen kantava voima. Pukeutuneena tyylikkääseen kimono-asuun, hän suorittaa hitaan tanssin nimeltä Kuse. Waki on sivuhahmo, joka auttaa katsojaa ymmärtämään tarinan kontekstia. Toisin kuin shite, hän ei koskaan käytä naamiota.
Näyttelijät tulkitsevat erilaisia hahmoja, kuten miehiä, naisia, vanhuksia, sieluja tai kameja, käyttäen lukuisia Nô-naamioita, joita kutsutaan nimellä Nômen. Päänäyttelijä esittää useimmiten haamua. On huomioitava, että tuohon aikaan elinajanodote oli paljon lyhyempi kuin nykyään ja kuolema oli vahvasti läsnä ihmisten mielissä.
Nômen-naamiot
Esihistorialliselta ajalta (Jomon-kausi) peräisin olevia japanilaisia naamioita on käytetty vuosisatojen ajan, ja ne ovat edelleen erittäin suosittuja shintolaisissa juhlissa. Nô-teatterin naamiot ovat täynnä tätä muinaista kulttuuria. Käsityönä valmistetut Nômen-naamiot veistetään puusta ennen maalaamista. Ne esittävät hahmoja, jotka on jaettu useisiin kategorioihin: miehiin, naisiin, vanhuksiin tai jopa demoneihin. Näin näyttelijät voivat eläytyä mihin tahansa roolihahmoon.
Esimerkkejä puisista nômen-naamioista.
Nô-teatteri nykyään
Nô on säilynyt muuttumattomana perustamisestaan lähtien ja se edustaa paikallista perinteistä kulttuuria klassisen kirjallisuuden, japanilaisten legendojen sekä naamioiden, pukujen ja kimonoiden kautta. Lyyrisen luonteensa vuoksi ulkomaalaiset kutsuvat sitä japanilaiseksi oopperaksi.
🤣 Kyogen, koominen japanilainen teatteri
Kyogen-teatteri on Nôn koominen haara. Kiinasta 800-luvulla nimellä Sarugaku (kirjaimellisesti ”apinoiden teatteri”) tullut satiirinen taidemuoto kehittyi Japanissa integroimalla keskiajan kulttuurisia uskomuksia. Siksi näytelmissä esiintyi säännöllisesti demoneja ja kameja. Dialogeissa käytetty kieli on peräisin Muromachi-kaudelta.
Vasta 1300-luvulla Kyogen-teatteri vakiintui ja omaksui nykyiset piirteensä: keskiaikaiset puvut, tyypilliset naamiot ja tyylitellyn elekielen kuuluisan japanilaisen näytelmäkirjailijan Zeamin vaikutuksesta.
Kyogen-teatteriseurue, Shigeyama Sengoro.
Kyogen erottuu muista teatterimuodoista lyhyillä ja rytmikkäillä näytelmillään, jotka saavat inspiraationsa ihmisen heikkouksista naurattaakseen yleisöä. Sen nimi koostuu ideogrammeista ”kyo” 狂 ja ”gen” 言, mikä tarkoittaa ”hulluja sanoja”. Kuten Shakespearen ja Molièren teoksissa, näytelmien teemat pyörivät arkipäivän huolien tai ihmisen paikan ympärillä maailmankaikkeudessa.
Nô-teatterin farssit
Kevyt ja koominen Kyogen täydentää täydellisesti vakavaa ja dramaattista Nô-teatteria. Nô-näytelmien välissä esitetään usein Kyogenia välinäytöksenä, jotta jännitystä voidaan hieman laukaista. Kohtaus kestää noin 20 minuuttia ja sen tarkoituksena on rentouttaa katsojia.
Kahden näytöksen välissä esitettäviä kappaleita kutsutaan nimellä hon-kyōgen ja Nô-kohtausten välissä esitettäviä nimellä ai-kyogen. Ne tuovat lisätietoa esityksestä ja antavat näyttelijöille aikaa vaihtaa asuja.
👏 Bunraku, japanilainen nukketeatteri
Nôn ja Kabukin välimaastossa sijaitseva Bunraku on perinteisen japanilaisen teatterin muoto, joka yhdistää nuket, lauletut tarinat ja instrumentaalisen säestyksen.
Bunraku-teatteriesitys National Bunraku Theatressa, Osakassa, Kiotossa.
Bunrakun alkuperä
Bunraku luotiin Edo-kaudella 1600-luvulla yhdistämällä musiikillinen kerrontatyyli ”jōruri” nukketeatteriin. Tämä maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen esitysmuoto kehittyi 1700-luvulla omaksumalla sille ominaisen nukketeatterityylin, ennen kuin se sai nimen Ningyo Johruri Bunraku 1800-luvulla. Teemat ovat saaneet inspiraationsa keskiajan draamoista ja nykyaikaisista esityksistä, jotka käsittelevät rakkauden ja sosiaalisen velvollisuuden välistä ristiriitaa.
Bunrakun taide
Bunraku-nuket ovat mestarikäsityöläisten huolella valmistamia. Jokaisella on oma ilmeensä ja ne on puettu perinteisiin asuihin.
Nukkeja liikuttaa kolme mustiin pukeutunutta nukketeatteritaiteilijaa, jotka näkyvät vain vyötäröstä ylöspäin. Ne heräävät eloon täydellisesti koordinoitujen artistien käsissä, jotta saavutetaan sulava liikehdintä. Ensimmäinen liikuttaa nuken kasvoja, vartaloa ja oikeaa kättä. Yleensä kokenein artisti hoitaa tämän roolin. Toinen liikuttaa nuken vasenta kättä, kun taas kolmas ohjaa jalkoja. Tarinat laulaa kertoja, jota säestää shamisenin soittaja. Kertoja muuntelee ääntään ja intonaatiotaan esittämänsä hahmon mukaan.
🤩 Japanilainen teatteri nykypäivänä
Nykyään japanilainen teatteri on edelleen japanilaisen perinteisen kulttuurin tunnuskuva. Sekä runollinen että esteettinen, näyttelijöiden näyttämösuoritus on aivan poikkeuksellinen. Kuten olet huomannut, tämä hyvin tyypillinen teatteritaide on nähtävä spektaakkeli, jos matkustat Japaniin!
