Japanilainen taide, joka on yhtä aikaa hienovaraista ja henkistä, on todella kiehtovaa. Nousevan auringon maassa Kodo (tuoksujen tie) edustaa hienostuneisuuden huippua Ikebanan (kukkien tie) ja Chadon (teen seremonia) rinnalla.
Kodo on perinteinen japanilainen taidemuoto, jossa arvostetaan tuoksuvia puita hyvin tarkasti määritellyn muinaisen rituaalin mukaisesti. Alun perin uskonnollisessa yhteydessä käytetty suitsuke valloitti lopulta myös aristokraattien aistit.
Kodon äärimmäisen vaativat säännöt vaativat vuosien kokemusta, jotta ne voidaan hallita täydellisesti. Siten tuoksujen taide, joka yhdistää sivistyneen kulttuurin ja aistikokemuksen, on edelleen harvinaista ja arvokasta.
Japanilainen suitsuke, muinainen perinteinen taide
« Ko » 香 tarkoittaa ”tuoksua” tai ”suitsuketta” ja « do » 道 ”tietä”. Siten « Kodo » 香道 voidaan kääntää ”tuoksujen tieksi”. Japanissa suitsukkeita on käytetty yli tuhannen vuoden ajan. Tuoksuva puu herätti ensin aatelisten ja samuraiden kiinnostuksen, ennen kuin se levisi keskiluokan keskuuteen.
📖 Suitsukkeen historia Japanissa
Suitsukkeet ilmestyivät yli 6000 vuotta sitten Lähi-itään Egyptin ja Mesopotamian ensimmäisten suurten sivilisaatioiden myötä, mutta saaristoon ne saapuivat vasta 6. vuosisadalla. Tuoksuvia puita ei kasvanut Japanissa, ja ne tulivat pääasiassa Intiasta. Kiinasta buddhalaisuuden mukana tuotu suitsuke palveli aluksi uskonnollisissa seremonioissa, ennen kuin sitä alettiin arvostaa sen huumaavan tuoksun ja ominaisuuksien vuoksi.
🌳 Legenda japanilaisesta suitsukkeesta
Nihon Shoki (muinainen Japanin historian teos) kertoo tuoksuvan puun polttamisesta vuonna 595, keisarinna Suikon aikana. Legendan mukaan Agar-puun kanto olisi löydetty Awajin rannoilta, läheltä Osakan lahtea sijaitsevalta saarelta. Kun puu paloi tulessa, tuoksu oli niin miellyttävä, että saarelaiset päättivät tarjota sitä keisarilliselle hoville. Tuoksuvan puun kunniaksi rakennettiin pieni shinto-pyhäkkö.
🧘♂ Buddhalaisuuden rooli
6. vuosisadan loppua ja 7. vuosisadan alkua leimasi buddhalaisuuden nousu Japanissa prinssi Shotokun johdolla. Aivan kuten teen seremonia ja Ikebana, uskonnolla oli merkittävä rooli perinteisessä Kodo-taiteessa. Suitsukkeita käytettiin tuolloin uhrilahjoina jumaluuksille, ja niillä oli myös puhdistava rooli buddhalaisissa rituaaleissa. Arvokkaita puita tuotiin Kiinasta suitsukkeiden valmistukseen, mikä synnytti saaristoon paikallista käsityötaitoa.
👃 Tuoksuvat puut hovissa
Heian-kaudella (794–1185) suitsukkeet olivat erittäin suosittuja hovissa, ja siellä järjestettiin tuoksukilpailuja, joissa arvuuteltiin eri aromeja. Aromaattisia hartseja käytettiin viihteenä, mutta myös vaatteiden hajustamiseen.
↗ Suitsukkeiden nousu Muromachi-kaudella
Myöhemmin, Muromachi-kaudella (1336–1573), suitsukkeet eivät olleet enää vain hovin etuoikeus, vaan ne levisivät ylemmille ja keskiluokille. Tuoksuvien puiden polttaminen oli erottumisen merkki ja niiden käyttö muuttui säännölliseksi. Lisäksi samurailla oli tapana hajustaa kypäränsä ja haarniskansa suitsukkeilla puhdistusrituaalina, jotta he tuntisivat itsensä vahvemmiksi taistelussa.
Samaan aikaan arvokkaat tuoksuvat puut luokiteltiin shōgun Ashikaga Yoshimasan pyynnöstä. Pelin säännöt vakiintuivat, mikä synnytti Kodo-taiteen. Seremoniassa käytetyt välineet (Kodogu) koristeltiin kullalla ja nostettiin hienostuneisuuden huipulle. On olemassa kaksi koulukuntaa, jotka ovat jatkaneet Kodon opetusta vuosisatojen ajan: Oie-ryu, jonka perusti Sanetaka Sanjonishi, Muromachi-kauden japanilainen aristokraatti, sekä Shino-ryu, jonka loi mestari Shino Shoshin. Ensimmäinen keskittyy enemmän taiteeseen ja runouteen, kun taas jälkimmäinen on huomattavasti muodollisempi.
Awaji, tuoksujen saari
Suitsukkeiden tuotantoa Awajin saarella. Lähteet: awaji-encens.jp
Awajin saari on kehittänyt suitsuketikkujen käsityöläisvalmistusta vuodesta 1850 lähtien, ja se edustaa nykyään 70 % Japanin tuotannosta. Saarella valmistetut tuoksuvat puut ovat erityisen tunnettuja laadustaan, ja sieltä löytyy laaja valikoima tuoksuja. Japanilainen suitsuke valmistetaan puujauheista (santelipuu, aloe…), kasveista, mausteista ja aromaattisista aineista.
Kho-shi (tuoksumestarit) jatkavat muinaista osaamista, joka kattaa kaiken massan koostamisesta tikkujen viimeistelyyn ja hartsien kuivaamiseen. On huomioitava, että Awajin saaren voimakkaat tuulet mahdollistavat suitsukkeiden ihanteellisen kuivumisen.
Japanilainen suitsuke nykyään
Edo-kauden ja Meiji-aikakauden aikana suitsukkeiden suosio laski. Kuitenkin noin sata vuotta sitten suurmestari Kito Yujiro onnistui elvyttämään sen menestyksen. Eristäytymisen jälkeen Japani avautui maailmalle. Länsimaisen hajuvesikulttuurin inspiroimana mestarituoksujen luoja teki nerokkaan vedon luomalla mainichi koh -suitsukkeen (päivittäinen suitsuke). Nykyään japanilainen suitsuke, jossa on kukkaisia, mausteisia tai puumaisia vivahteita, on erittäin arvostettu ympäri maailmaa.
Tuoksujen tie eli tuoksujen kuuntelemisen taide
Kodo-taiteessa kuunnellaan tuoksuja. Luit aivan oikein… japanilaiset eivät haista, vaan ”kuuntelevat”, sillä Kodo-harjoitus vaatii kaikkien aistien käyttöä tuoksujen hienovaraisuuden tavoittamiseksi.
Tuoksuseremonian kulku
Hyvin juhlallinen Kodo-taiteen harjoittaminen vaatii suurta keskittymistä. Rituaali tapahtuu tatamilla ja kultaisessa hiljaisuudessa. Suitsukemestari liikkuu hitaasti ja istuutuu. Hän ottaa sitten varovasti esiin kaikki seremoniaan tarvittavat välineet. Kaikki hänen liikkeensä suoritetaan tarkassa järjestyksessä ja äärimmäisellä huolellisuudella. Lakatut välineet, puuhiilet, syömäpuikot, tuhkapuristimet jne. käsitellään suurella kunnioituksella ja hienotunteisuudella.
Mestari asettaa sitten pienen pienen palan suitsukepuuta kiillealustalle. Suitsukeastiassa on kuvioilla koristeltua tuhkaa ja hiiltä polttoaineena (tai bambuhiillosta). Näin suitsuketta lämmitetään, eikä se pala suoraan, jotta aromit eivät muuttuisi.
Suitsukkeen kuuntelua on harjoitettu Japanissa vuosisatojen ajan… Lähteet: Sam Peet / Culture Trip
Meditaatiota muistuttavassa tilassa osallistujat istuvat neliössä ja ojentavat suitsukeastiaa toisilleen. He vuorotellen hengittävät Kodo-mestarin esittelemien puiden savua. Tehdessään tarkan liikkeen he ”kuuntelevat” palavista puista lähteviä tuoksuja ja yrittävät painaa niiden vivahteet mieleensä. Kun kaikki vertailusuitsukkeet on esitelty, mestari antaa osallistujien haistella muita puita, jotka heidän on tunnistettava.
🤔 Tuoksupeli: osaatko tunnistaa ne?
Viiden suitsukkeen peliä kutsutaan nimellä Genjiko, kun taas kolmen puun peliä kutsutaan nimellä Sanshuko. On olemassa kuusi erilaista puuta eli rikkoku, jotka vastaavat kuutta eri maata (Kyara, Rakoku, Manaka, Minaban, Sasora ja Sumotara). Samoin on olemassa viisi makua eli gomi (karvas, makea, suolainen, mausteinen, hapan). Vaatii vuosien kokemusta, jotta hienovaraisuudet voidaan tunnistaa täydellisesti.
👁️ Kodon filosofia
Kodo ei ole vain peli, jossa arvuutellaan aromeja ja kehitetään hajuaistia. Tuoksujen juhlistaminen on todellinen henkinen kokemus, joka on täynnä runoutta ja joka herättää aistit sekä rentouttaa kehon ja mielen.
👌 Tuoksujen tien 10 hyvettä
Uskomusten mukaan Kodo-harjoitus tuo hyötyjä, kuten paremman keskittymiskyvyn, harmonian tunteen, tyyneyden tai jopa täyttymyksen. Tässä on 10 hyvettä, jotka liitetään tuoksuseremoniaan.
- Stimuloi aisteja
- Puhdistaa kehon ja mielen
- Poistaa mielen epäpuhtauksia
- Virittää mielen
- Torjuu yksinäisyyttä
- Lievittää stressiä
- On miellyttävää jopa runsaana
- Vaikuttaa jopa pieninä määrinä
- Säilyy hyvin
- Käytetään usein
Kodo on edelleen harvinainen ja etuoikeutettu perinteinen taide, sillä arvokkaat puut ovat erittäin kalliita. Samoin tämän taiteen hallitseminen vaatii paljon kokemusta. Tämä ei kuitenkaan estä japanilaista suitsuketta olemasta arvostettu ympäri maailmaa sen huomattavan hienovaraisuuden vuoksi.
