Kansallislajiksi valittu sumo on Japanissa todellinen instituutio. Tämä muinainen taistelulaji on erittäin suosittu ja samalla nousevan auringon maan pyhin laji.
Sumo on perinteistä japanilaista painia, jossa kaksi suurikokoista vastustajaa ottaa yhteen lähitaistelussa. Lajin tavoitteena on työntää vastustaja ulos kehästä tai saada hänet kaatumaan maahan.
Tämä ulkomaalaisille yhtä aikaa erikoinen ja vaikuttava laji ilmentää erinomaisesti japanilaisen kulttuurin ainutlaatuisuutta.
Tutustu tähän japanilaiseen painilajiin, joka on täynnä rituaaleja ja jossa ottelijoita verrataan jumaliin!
🔎 Sumon historia ja alkuperä Japanissa
Sumo on syvällä nousevan auringon maan historiassa. Itse asiassa jo vanhimmat japanilaiset kirjoitukset, kuten vuonna 712 julkaistu Kojiki, viittaavat tähän lajiin. Juuri painiottelussa jumala Takemikazuchi voitti Takeminakatan ja valloitti Japanin saaret.
Vasemmalla kaksi Utagawa Kunisadan puupiirrosta, jotka esittävät sumo-otteluita (1840–1850). Oikealla painija Masanosuke Inagawan kuvaus, Kuniyoshi Utagawa (1845).
Hieman myöhemmin Nihon Shoki, toinen Japanin alkuperää käsittelevä historiallinen teos, kertoo legendaarisen taistelijan Nomi No Sukunen voitosta. Kyseessä oli kahden kuolevaisen välinen yhteenotto: Nomi No Sukunen ja keisari Suininin vahvimman soturin, Taima No Kuehayan, välillä. Ensin mainittu voitti vastustajansa japanilaisilla painitekniikoilla ja hänestä tuli myöhemmin sumon jumala.
Tämä japanilainen taistelulaji juontaakin juurensa japanilaiseen mytologiaan ja shintolaisuuteen. Lisäksi taistelurituaaleja järjestettiin jumaluuksien kunniaksi heidän lepyttämisekseen ja hyvien satojen edistämiseksi.
Sumo ajan saatossa
Nara-kaudella sumo toimi keisarillisen hovin viihdykkeenä. Vähitellen laji alkoi saada sääntöjä. Säännöt ja rituaalit vakiintuivat asteittain muistuttamaan nykyään tuntemaamme painilajia.
Kamakura-kaudella sumo sai muunkin tarkoituksen kuin viihteen tai uskonnolliset rituaalit. Siitä tuli samuraiden käyttämä taistelulaji lähitaistelua varten.
Kun Japani eli 1600-luvulla rauhallisempaa aikaa, sumo irtautui sotilaallisesta funktiostaan ja siitä tuli aristokraattien suosikkiviihdettä, ennen kuin se virallistettiin Japanin kansallislajiksi vuosisataa myöhemmin.
Sumopainijoita 1870-luvulla. ©The New York Public Library
Vasta 1800-luvun lopulla sumo-ottelut alkoivat näkyä lehdistössä. Voittajille alettiin vihdoin jakaa palkintoja. Samaan aikaan laji alkoi ammattimaistua.
Kuitenkin vasta Showa-kauden nationalistiset vaikutteet tekivät japanilaisesta painista niin suositun. Tänä aikana, vuonna 1925, perustettiin Japanin sumoliitto. Sen tehtävänä oli luoda uudet säännöt ja järjestää mestaruuskilpailut. Sumo-otteluita alettiin lähettää radiossa ja myöhemmin televisiossa vuonna 1953.
Nykyään japanilaisia painijoita on yhä vähemmän, ja heidän tilalleen on tullut ulkomaalaisia ottelijoita. On sanottava, että tämä laji vaatii äärimmäisiä elinolosuhteita ja suuria uhrauksia.
🤼♂ Rikishi eli sumopainija
Ammattilaispainijaa kutsutaan nimellä rikishi (tarkoittaa “vahvaa miestä”), ei sumotori (termi, joka on varattu aloittelijoille). Sen lisäksi, että ottelija pukeutuu hyvin tunnusomaiseen asuun, hän noudattaa tiukkaa harjoittelua sekä hyvin erityistä elämäntapaa.
Rikishit liittyvät teini-iässä tallille (heya), eräänlaiseen sumoklubiin, jossa he elävät yhteisössä ja harjoittelevat päivittäin oyakatan (ansioitunut entinen painija, tallin johtaja) alaisuudessa.
Uudet sumotorit ottavat painijanimen saapuessaan laitokseen. He asuvat makuusaleissa, kun taas korkeamman tason painijoilla on oikeus omaan huoneeseen. Kaikista ei tule suuria mestareita, ja vain kaikkein voimakkaimmat saavat palkkaa. Heille alkaa hyvin tiukka elämäntapa.
Rikishien perinteinen asu: vyö (mawashi) ja nuttura (chonmage).
Rikishien asu
Jos jokin on eurooppalaiselle kulttuurillemme hämmästyttävää, se on rikishien ulkonäkö otteluiden aikana. Heidän silmiinpistävän kokonsa lisäksi painijoilla ei ole yllään muuta kuin eräänlaiset stringit, jotka kiertävät vyötärön ja peittävät nivuset 😲.
Tämä mawashi-niminen vyö on heidän virallinen asunsa. Sitä käytetään kaikissa otteluissa vuodenajasta riippumatta. Massiivisimmat niistä painavat lähes 4 kg ja ovat 8 metriä pitkiä. Voimme vain ihmetellä, kuinka monta kierrosta tuollaisella kangaspalalla saisi kiedottua itsensä ympärille 😉.
Samuraiden tavoin painijat pitävät perinteistä nutturaa pitääkseen pitkät hiuksensa takana. Huomioitavaa on, että he saavat leikata hiuksensa vasta eläkkeellä. Ylemmän divisioonan painijat erottuvat puolestaan tyypillisellä oicho-kampauksella.
🥋 Sumopainijoiden harjoittelu
Painijat heräävät aikaisin (noin klo 5) aloittaakseen harjoittelun varhain. He lämmittelevät ja harjoittelevat intensiivisesti tyhjään vatsaan, jotta heillä olisi kova nälkä lounaalla. Harjoitus päättyy otteluun. Korkeimmalle luokitellut rikishit ottelevat viimeisenä, ja he myös syövät ensimmäisenä tallin johtajan seurassa.
🥘 Sumopainijoiden elämäntapa
Hikoiltuaan harjoituksissa sumopainijat käyvät kylvyssä. Lounaalla heidän on nautittava vaikuttava määrä kaloreita. Sitä varten he syövät proteiinipitoista muhennosta (chankonabe), jonka lisänä on suuri määrä riisiä, ja juovat olutta.
Lounaan jälkeen heidät kammataan, he hoitavat kotityöt ja sen jälkeen on päiväunien aika, mikä on välttämätöntä proteiinien ja rasvojen varastoimiseksi. Illalla sumot syövät jälleen chankonabea saavuttaakseen noin 8000 kcal/päivä, mikä on lähes kolme kertaa enemmän kuin huipputason jalkapalloilijalla 😮.
🙋♂️ Sumotori 5 kysymyksessä
Kaukana tuntemastamme urheilijan fyysisestä arkkityypistä, sumopainijat ovat Japanissa erityisen arvostettuja ja jopa palvottuja. Heidän valtava kokonsa, voimansa, murtumaton mielensä ja esimerkillinen kurinalaisuutensa kiehtovat.
Euroopassa nämä vertaansa vailla olevat taistelijat ja heidän oudot rituaalinsa herättävät huomiota. Yritetään purkaa hieman tämän japanilaisen puolijumalan myyttiä.
1. Miksi sumopainijat ovat lihavia?
Paino on sumopainijalle pakkomielle, sillä mitä lihavampi hän on, sitä matalampi on hänen painopisteensä ja sitä enemmän hänellä on voimaa työntää tai heittää vastustajaa. Samoin se auttaa tachai-ain (taistelijoiden ensimmäinen törmäys) aikana, josta voitto usein riippuu. Lyhyesti sanottuna paino antaa sumopainijalle lisää voimaa. Kuitenkin liian lihava painija on hitaampi, joten kyse on tasapainosta.
2. Mikä on sumopainijan keskipaino?
Rikishin keskipaino on noin 150 kg ja pituus yli 180 cm. Sumon historian painavin painija painoi 285 kiloa.
3. Miten sumopainijat lihovat?
Sumopainijat ahmivat noin 8000 kaloria päivässä ennen lepoa, mikä mahdollistaa paremman imeytymisen ja merkittävän painonnousun, kun taas heidän intensiivinen fyysinen harjoittelunsa kasvattaa lihasmassaa.
4. Ovatko sumopainijat terveitä?
Vaikka he ovat BMI-kriteerien mukaan huomattavan ylipainoisia, aktiiviset sumopainijat eivät kärsi erityisesti lihavuuteen liittyvistä sairauksista, koska heidän rasvansa sijaitsee pääasiassa ihon alla eikä sisäelinten ympärillä. Syy tähän ilmiöön: lihaksikkaat harjoitukset 💪.
5. Mikä on sumopainijan elinikä?
On tiedettävä, että sumopainija jää eläkkeelle noin 30-vuotiaana. Silloin on suuri riski, että hänelle kehittyy sisäelinrasvaa, varsinkin jos hän ei sopeuta ruokavaliotaan ja fyysistä aktiivisuuttaan. Ylipainon vuoksi sumopainijat ovat alttiimpia sydän- ja verisuonitaudeille sekä aineenvaihduntasairauksille. Heidän elinajanodotteensa on siten laskenut 60–65 vuoteen. Tämä on kuitenkin hyvin yksilöllistä.
💁♀️ Sumo naisten näkökulmasta
Pitkään tämä kamppailulaji oli varattu yksinomaan miehille, ja naisia pidettiin vanhan shintolaisen uskomuksen vuoksi epäpuhtaina, eikä heillä ollut edes oikeutta seurata turnauksia. Tämä on saanut feministit raivostumaan 😔.
Kuitenkin vanhimmat jäljet naisten sumosta juontavat 1700-luvulle, jolloin bordelleissa järjestettiin otteluita miesten viihdyttämiseksi.
Onneksi 1900-luvun lopusta lähtien laji on vihdoin avautunut naisille nimellä shin-sumo. He voivat harjoitella miesten rinnalla. He eivät kuitenkaan voi vielä päästä ammattilaistasolle. Kestää vielä aikaa muuttaa asenteita tässä hyvin konservatiivisessa japanilaisessa lajissa.
Lopuksi, naisten sumo on hyvällä tiellä, sillä ensimmäinen kansainvälinen naisten turnaus järjestettiin Osakassa vuonna 2013… merkittävä edistysaskel sumon maailmassa. Samoin kansainvälinen liitto haluaa saada taistelulajin mukaan olympialaisiin, mikä muuttaisi lajin sekalajiksi.
👉 Sumo-ottelu: säännöt ja rituaalit
Sumo on kamppailulaji, jota ohjaavat lukuisat säännöt ja rituaalit. Ensinnäkin jokainen rikishi ottaa shikonan eli painijanimen. Toisin kuin monissa muissa taistelulajeissa, painoluokkia ei ole. Valtava jättiläinen voi siis otella alle 100-kiloisen kanssa. Kaikki painijat käyttävät mawashia (silkkiä ensimmäisessä ja toisessa divisioonassa) ja heidän hiuksensa on kammattu perinteiselle nutturalle (chonmage).
Rikishi eli sumopainijoita ennen ottelua. ©J. Henning Buchholz
Ennen jokaista ottelua yobidashi eli kuuluttaja nimeää sumopainijat ja pyytää heitä nousemaan dohylle (eräänlainen areena). Taistelijat tervehtivät toisiaan ja suorittavat muutaman minuutin henkisen valmistautumisen. Tässä vaiheessa he harjoittavat puhdistusrituaaleja, jotka ovat peräisin shintolaisista seremonioista.
He aloittavat tekemällä shikon (rituaali, jossa jalka nostetaan hyvin korkealle ja lyödään kovaa maahan) ennen kuin juovat ja sylkevät kupillisen vettä (chirkara mizu). Sitten he heittävät kourallisen suolaa maahan puhdistaakseen sen. Tämän jälkeen molemmat painijat astuvat dohyon keskelle vastakkain, kyykistyvät, lyövät käsiään yhteen ja ojentavat kätensä (chiri chôzu).
Painija suorittamassa shikoa tehdäkseen vaikutuksen vastustajaansa. ©Alessio Roversi
Useiden rituaalisarjojen jälkeen ottelu voi vihdoin alkaa. Se alkaa gyojin (tuomarin) merkistä, joka kääntää viuhkaansa. Tämä on hetki, jolloin sumopainijat koskettavat maata nyrkeillään ennen kuin syöksyvät rajusti toisiaan kohti. Tachai-ai (kahden painijan törmäys) merkitsee hyökkäyksen alkua.
Voittaakseen ottelun on työnnettävä vastustaja ulos kehästä tai saatettava hänet koskettamaan maata jollain muulla ruumiinosalla kuin jalkapohjillaan. Samoin, jos painija menettää mawashinsa, se on häviö… vielä yksi syy kiinnittää se hyvin 😅. Turnauksen lopussa eniten voittoja saanut kilpailija saa palkinnon.
📍 Sumossa käytetyt tekniikat
Painijat käyttävät painoaan työntääkseen vastustajansa kehästä. He käyttävät lähitaistelutekniikoita, joiden tavoitteena on horjuttaa vastustajaa. Huomioitavaa on, että tällä hetkellä tunnetaan 82 sumootetta. Ottelun aikana on kiellettyä vetää hiuksista, tähdätä sukuelimiin, silmiin tai aurinkopunokseen, lyödä nyrkillä tai kuristaa vastustajaa. Ottelu päättyy, kun yksi rikishi poistuu kehästä tai koskettaa maata muulla ruumiinosalla kuin jalkapohjallaan.
😎 Sumo-turnauksen seuraaminen
Nyt kun sumolla ei ole enää salaisuuksia sinulle, ei jää muuta kuin seurata turnausta voidaksesi ihailla tätä ainutlaatuista näytelmää nousevan auringon maassa.
Jos suunnittelet matkaa Japaniin, tiedä, että vuodessa järjestetään kuusi virallista sumo-turnausta, jotka kestävät viisitoista päivää. Tammikuussa, toukokuussa ja syyskuussa Tokiossa, maaliskuussa Osakassa, heinäkuussa Nagoyassa ja marraskuussa Fukuokassa.
Sumo-turnauksen seuraamiseen on varattava noin viisitoista euroa, ja varauksen yhteydessä jopa 70 euroa. Jotkut paikat, kuten 4 hengen boxit, ovat paljon kalliimpia. Voit ostaa lipun etukäteen konbinista, suoraan paikan päältä tai varata internetistä. Tiedä, että paikat menevät nopeasti! Varmistaaksesi, että pääset seuraamaan ottelua, suosittelemme varaamaan paikat kuukautta etukäteen online-varauspalvelusta, kuten Tiket Oosumo.
Japanin ja sen perinteisen kulttuurin symbolina sumo on edelleen kiehtova taistelulaji, joka tekee vaikutuksen. Entä sinä, miten näet tämän lajin?
