Japanissa figuurit ja nuket ovat erittäin suosittuja, ja toisin kuin voisi luulla, niillä ei ole mitään tekemistä modernien japanilaisten anime- ja mangailmiöiden kanssa.
Itse asiassa perinteisillä japanilaisilla nukeilla on ollut tärkeä paikka japanilaisessa kulttuurissa aikojen alusta asti, ja niitä voidaan pitää todellisina taideteoksina. Ne ovat vuosisatojen innovaation, luovuuden ja hienostuneisuuden tulos. Perinteinen japanilainen taide, joka on kehittynyt jatkuvasti.
Olemme kirjoittaneet sinulle pienen oppaan nousevan auringon maasta löytyvien japanilaisten nukkejen historiasta, tyylistä ja erityispiirteistä.
Kokeshi-nukke
Kokeshi-nuket ovat puusta valmistettuja nukkeja, joissa on lieriömäinen vartalo ja pyöreä pää. Ensimmäiset Kokeshi-luomukset ovat 150 vuoden takaa ja ne ovat peräisin Tohoku-alueelta, Japanin saariston pohjoisosasta. Tuolloin puusepät veistivät nämä nuket, maalasivat ne kukkaisilla kuoseilla ja lakkasivat ne.
Aikoinaan Kokeshi-nukkeja käytettiin lasten leluina ja matkamuistoina japanilaisille turisteille. Tällä puisella figuurilla on hyvin paradoksaalinen historia ja merkitys. Sana kokeshi tarkoittaa “lapsen hävittämistä”, ja ymmärrämme pian miksi. Pimeinä aikoina, kun köyhyys iski kyliin, naiset joutuivat surmaamaan lapsiaan, jotta näiden ei tarvitsisi kuolla nälkään. Jokaisen surmatun lapsen muistoksi veistettiin Kokeshi-nukke. Näin kukaan ei voinut unohtaa näiden lasten uhrausta kylän selviytymisen puolesta.
Toisaalta Kokeshi-nukke symboloi toivetta ja halua saada terve lapsi. Japanilaisessa perinteessä näitä kauniita puisia nukkeja annetaan lahjaksi ystävyyden tai rakkauden merkkinä.
Daruma-nukke
Daruma on Japanissa erittäin suosittu onnenfiguuri, jota matkailijat rakastavat ostaa matkamuistoksi. Tämä omituinen, pyöreämuotoinen nukke ilman käsiä tai jalkoja on zen-buddhalaisuuden perustajan, legendaarisen Bodhidharman, esitys. Legendan mukaan tämä mies meditoi 9 vuotta yhtäjaksoisesti; hän leikkasi silmäluomensa pois, ettei nukahtaisi, ja hänen raajansa surkastuivat liikkumattomuudesta.
Daruma-nukke on onnenkalu, jonka avulla voi toteuttaa yhden toiveen. Kun ostat Daruman, sen silmät ovat tyhjät. Kun teet toiveesi, maalaa ensimmäinen silmä ja aseta figuuri näkyvälle paikalle, jotta näet sen joka päivä. Kun toiveesi on toteutunut, voit maalata toisen silmän ja esittää uuden toiveen toisen Daruman avulla.
Hina-nukke
Hina-koristenuket ovat peräisin Heian-kaudelta (794–1185) ja ne liittyvät läheisesti tyttöjen päivään eli Hina Matsuriin, jota vietetään vuosittain 3. maaliskuuta. Tämä juhla juontaa juurensa Heian-kauden vanhaan tapaan, jossa aatelisto lahjoitti keisarilliselle parille figuureja, jotka edustivat hovia ja suojelivat pahoilta hengiltä.
Nykyään maaliskuun 3. päivää vietetään jokaisen maan pienen tytön syntymäpäivän tavoin. Tässä yhteydessä perhe antaa hänelle uuden Hina-nuken, joka lisätään perheen kokoelmaan. Nuket voivat esittää keisarillista paria, hovinaisia, muusikoita, ministereitä ja samuraita. Perheen varallisuudesta riippuen kokoelma voi sisältää jopa 15 nukkea, jotka asetetaan punaisella matolla (dankake) päällystetylle tasolle (hina dan) tarkan hierarkkisen järjestyksen mukaisesti. Järjestys voi vaihdella Japanin alueen mukaan, mutta keisari ja keisarinna sijoitetaan aina ylimmäksi.
Musha-nukke
Musha-nuket esittävät sotureita, jotka voivat olla keisarin, keisarinnan, pääministerien ja samuraiden tai satuhahmojen näköisiä. Näiden soturinukkejen valmistus on huolellista ja korkealaatuista, ja yksityiskohtien taju on vaikuttava, sillä nämä figuurit esittävät miehiä ja naisia täydessä haarniskassa, kypäröineen, aseineen ja joskus jopa hevosineen. Jotkin Musha-nuken versiot voivat näyttää lapsenomaisilta, mikä luo voimakkaan kontrastin soturikuvalle.
Musha-nukke liittyy vahvasti 5. toukokuuta vietettävään poikien päivään, jonka nimi on Tango No Sekku. Päivinä ennen 5. toukokuuta näitä sotilaallisia ja myyttisiä sankareita esittäviä nukkeja asetetaan näytteille pienelle kolmitasoiselle korokkeelle, joka on peitetty vihreällä kankaalla.
Gosho-nukke
Gosho-nuket esittävät pulleita vauvoja, joilla on suuri pyöreä pää, pienet raajat ja hyvin vaalea iho. Nuket voivat olla täysin alasti tai pukeutuneet kauniisiin, monimutkaisiin vaatteisiin, joissa on Edo-kaudelle (1603–1868) tyypillisiä asusteita ja kampauksia.
Gosho-nukke, kirjaimellisesti “palatsinukke“, valmistettiin keisarilliselle hoville, jotta se voitaisiin antaa keisarin nimissä jokaiselle lähettiläälle, joka vieraili keisarillisessa palatsissa. Näitä pulleita nukkeja pidettiin hyvän onnen, suojelun ja hedelmällisyyden lahjoina. Toisin kuin voisi luulla, Gosho-nukke ei ole posliinia, vaan se on valmistettu riisijauhon ja murskattujen osterinkuorten seoksesta.
Kimekomi-nukke
Kimekomi viittaa ennen kaikkea japanilaisten nukkejen valmistustekniikkaan. Nuket on veistetty puusta ja koristeltu kangaspaloilla. Tekniikassa puuhun tehdään uurteita, joihin kankaan reunat painetaan; kangas on liimattu suoraan puiseen runkoon. Pää ja kädet on päällystetty gofunilla, valkoisella tahnalla, joka on saatu sekoittamalla hienoa osterinkuorijauhetta ja liimaa. Hiukset voidaan veistää puuhun tai lisätä peruukkina.
Kimekomi-nuket luotiin Kiotossa 1700-luvulla, ja legendan mukaan Kamigamo-temppelissä työskennellyt palvelija valmisti tämän nuken kankaan jäännöksistä ja Kamo-joen rannalta löytyneestä pajupuusta. Alun perin nukkeja kutsuttiin nimellä Kamigamo temppelin mukaan. Vasta myöhemmin niitä alettiin kutsua samalla termillä kuin valmistustekniikkaa, Kimekomi. Tämä puunukke on Japanissa erittäin suosittu, ja siitä on saatavilla jopa askartelusarjoja.
Karakuri-nukke
Karakuri-nuket ovat automaattinukkeja, jotka olivat erittäin suosittuja Edo-kaudella. Ne ovat hämmästyttävä tulos suuresta taiteellisesta hallinnasta, teknisestä taituruudesta ja japanilaisesta fantasiasta. Kauniiden silkkivaatteiden alla tämä mekaaninen nukke kätkee sisäänsä jousi- ja hammasratasjärjestelmän, joka herättää sen eloon.
Näitä nukkeja kutsutaan myös nimellä zashiki karakuri, kirjaimellisesti “huoneautomaattinukke”. Ne suunniteltiin viihdyttämään vieraita keisarillisen hovin juhlissa, kauppiaiden luona tai yksinkertaisesti rikkaiden japanilaisten yksityisissä olohuoneissa.
Suosituin Karakuri-nukke on epäilemättä teetä tarjoileva automaatti. Tämä nukke ojentaa edessään tarjotinta, jolle voi asettaa teekupin. Kun kuppi on asetettu, automaatti lähtee liikkeelle ja etenee kohti vierasta tehden pieniä pään liikkeitä. Kun kuppi otetaan tarjottimelta, automaatti pysähtyy, ja jos kuppi asetetaan takaisin, se kääntyy ympäri ja vie sen takaisin isännälle.
Bunraku-nukke
Japanilainen nukketeatteri alkoi Azuchi-Momoyama-kaudella (1573–1603). Bunraku-nuket on veistetty huolellisesti puusta ja maalattu käsin. Pää ja kädet ovat asiantuntijoiden, pääveistomestareiden, käsialaa niiden suuren monimutkaisuuden vuoksi. Pään suunnittelun on mahdollistettava kasvojen ilmeen muuttuminen tarinan aikana, jolloin se voi vaihtua nuoren tytön enkelimäisistä kasvoista demonin pelottaviin kasvoihin.
Päänuket ovat hyvin suuria (1,20–1,50 m) ja painavia, ja niiden käyttämiseen tarvitaan kolme ihmistä. Ensimmäinen nukketeatteritaiteilija ohjaa päätä ja oikeaa kättä, toinen käsittelee vasenta kättä ja kolmas liikuttaa nuken jalkoja. Tämä järjestely vaatii erinomaista koordinaatiota, jotta nukke liikkuisi luonnollisesti. Sivuhahmoja esittävät nuket voivat olla yksinkertaisempia ja yhden ihmisen ohjattavissa.
